Suomen leipäjono on huimassa kasvussa

finnish-bread1990-luvun alun lama toi Suomeen leipäjonot, joissa ihmiset jonottavat taloudellista tukea ilmaisten ruokapakkauksien muodossa – paukkupakkasillakin. Leipäjonoista tuli osa monen traumaattista muistoa lama-ajasta.

Vaikka 90-luvun talouslamasta onkin jo päästy suurimmaksi osaksi ylitse, työttömyysluvut eivät edelleenkään ole laskeneet lama-aikaa edeltävälle tasolle. Leipäjonot lyhenivät nousukaudella samaa tahtia työllisyyslukujen nousun kanssa, mutta kokonaan jonot eivät ole kadonneet vielä nykypäiväänkään mennessä.

Tämä voi tuntua yllättävältä, sillä leipäjonot ovat vaipuneet suurimmalta osalta suomalaisia unohduksiin. Nousukaudelta lähtien niistä on kirjoitettu yhä harvemmin lehtien otsikoihin, sillä uuden ja menestyksekkään Suomen imagoon eivät yleisesti ottaen kuulu syksyisessä loskassa ruokakassia jonottavat työttömät, vaan pikemminkin Nokia-miljonäärit, kansainvälinen menestys ja eurooppalaisuus.

Kuolema leipäjonossa

Heinäkuussa 2016 uutinen Kuopiosta toi leipäjonot nopeasti takaisin kaikkien mieliin, kun iäkäs nainen menehtyi jonottaessaan ruokakassiaan. 70-vuotias kuopiolaisnainen oli jonottamassa ruokapakettiaan Kuopion keskustassa saadessaan äkillisen sairaskohtauksen. Nainen oli jo pitkän jonon kärkipäässä kohtauksen iskiessä. Tuonakin kesäisenä torstaipäivänä kyseisessä Kuopion ruoka-apu ry:n jonossa kävi 133 ihmistä. Yksi ei päässyt tällä kertaa perille, mutta muuten kyseessä oli arkinen tapahtuma.

Aikaisemmin samana vuonna uutiskynnyksen ylitti leipäjonon ohi ajaneen miehen taltioima kännykkävideo. Videossa ei tällä kertaa tapahtunut mitään kuoleman kaltaista dramatiikkaa, eikä siinä mässäilty erikoisefekteillä, vaan videon kiinnostava osuus piilikin jonon pituudessa.

Helsingin Myllypuron kaupunginosassa kuvatun leipäjonon pituus yllätti monet: tällaistako on Suomessa vuonna 2016? Uutisia Kreikan ja Espanjan massatyöttömyydestä ja talousahdingon aiheuttamista ilmiöistä, kuten pankkien järjestämistä häädöistä, on totuttu kuulemaan lähes päivittäin. Nämä uutiset eivät koskettaneet suomalaisia suoranaisesti, mutta Myllypurolla kuvatun videon tapahtumapaikan paikallisuus herätti monet Suomen nykytodellisuuteen. Kolme kertaa viikossa järjestettävässä Myllypuron ruokakassien jaossa käy keskimäärin 750 ihmistä kertaa kohti. Veikko Hurstin työtä jatkavan Veikko ja Lahja Hurstin laupeudentyö ry:n vastaavassa ruoka-avun jaossa käy Helsingissä puolestaan noin 2 750 ihmistä kertaa kohti kaksi kertaa viikossa.

Ovatko kasvavat leipäjonot yllätys?

Uutisia seuranneita leipäjonojen pidentyminen ei yllätä. Pitkäaikaistyöttömien määrä on ollut ennätyslukemissa jo pitkään. Nopeimmin uusien pitkäaikaistyöttömien määrä on kasvanut alle 40-vuotiaissa, vaikka yli 60-vuotiaiden pitkäaikaistyöttömien osuus koko tilastossa on edelleen määrällisesti suurin.

Kehitys on yleisesti ottaen hyvin huolestuttavalla tasolla. Viimeaikoina myös korkeatasoisesti koulutettujen kansalaisten määrä tässä joukossa on lisääntynyt. Leipäjonoon voi ruokakassiaan jonottamaan saapua kuka vain, eivät pelkästään pitkäaikaistyöttömät, ja nykyisin joukossa on myös lukuisia maisterin tutkinnon suorittaneita. Opiskelijat puolestaan ovat jo pitkään olleet leipäjonojen vakioasiakkaita, mitä ainakaan opintotukeen kohdistetut leikkaukset ja yhä kovemmat suositukset opintolainaan turvautumiseen eivät tule muuttamaan.

Keskustalaisen pääministeri Juha Sipilän hallitus on omaksunut kovakouraisen linjan pitkäaikaistyöttömyyden vähentämiseen. Tämä linja perustuu siihen oletukseen, etteivät pitkäaikaistyöttömät haluakaan työllistyä. Samanaikaisesti avoinna olevien työpaikkojen määrä on kuitenkin täydessä epäsuhdassa työttömien määrään nähden.

Onko realistista odottaa käännettä parempaan?

Säännöllisin väliajoin ekonomistit vierailevat ja kertovat uutisissa orastavista merkeistä, jotka viittaavat Suomen taloudellisen tilan paranemiseen. Samanlaisia puheita antavat vuoroillaan istuvat hallitukset. Loppujen lopuksi leipäjonot ovat kuitenkin hyvä ja konkreettinen mittari siitä, mikä maan tilanne todellisuudessa on. Leipäjonot pitenevät pitenemistään, ja niissä ruokaa jonottavien puheissa harvoin kuulee lausahduksia merkeistä, jotka ennustaisivat aikojen paranemista tai jonon lyhentymistä.

Voi toki olla, että monta vuotta monta kertaa viikossa jonossa seisoneet ovat jo menettäneet toivonsa nykyistä lamaamme edeltävän laman aikana. Harmillista on, ettei yksikään merkki viittaa jonojen lyhenemiseen lähiaikoina.

Back to Top