Miten Suomen maahanmuuttopolitiikka on hoidettu?

humanitarian-aid-939723_640Puhuttaessa maahanmuuttopolitiikasta, monilla menevät sekaisin maahanmuuttajat ja pakolaiset. Läheskään kaikki maahanmuuttajat eivät kuitenkaan ole pakolaisia, vaan maahamme muutetaan paljon myös työn, opiskelun ja perhesyiden takia.

Tilastokeskuksen tilastot kertovat Suomeen muuttaneen vuoden 2014 aikana 31 510 henkeä. Näistä noin 7860 oli Suomen kansalaisia, joista suurin osa oli tekemässä paluumuuttoa. Saman vuoden aikana Suomen maastamuuttolukema oli noin 15 490 henkeä, joten nettomaahanmuutoksi näiden kahden luvun summana jäi yhteensä 16 020 henkeä. Näistä vain 1030 oli maahan muuttaneita kiintiöpakolaisia, ja 1346 maahan myönnettyjä turvapaikanhakijoita.

Suomen pakolaispolitiikka

Maahantuloa, maassa oleskelua ja maasta poistamista koskevien lakien valmisteleminen ja esittäminen on Suomessa sisäministeriön vastuulla. Lakien säätämisestä päättää eduskunta, jossa kansalaisten äänestämät kansanedustajat tekevät yhdessä lopulliset päätökset. Kunnilla on Suomessa perinteisesti myös hyvin laaja itsehallinto. Pakolaispolitiikassa tämä tarkoittaa, että kullakin kunnalla on oikeus joko kieltäytyä kiintiöpakolaisten vastaanottamisesta, tai vastaavasti suostua vastaanottamaan heitä. Pakolaisten sijoittaminen tapahtuu yhteistoiminnassa ELY-keskuksen, eli elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen, kanssa.

Keskustelu Suomen pakolaispolitiikasta on ollut vilkasta jo useamman vuoden ajan ja jo kauan ennen vuoden 2015 piikkiä turvapaikanhakijoiden määrässä. Turvapaikanhakijat eivät ole kiintiöpakolaisia. Vuosina 2001-2013 kiintiöpakolaisten määrä Suomessa oli 750 henkeä vuodessa, vuosina 2014 ja 2015 luku nousi Syyrian tilanteen vuoksi 1 050 henkeen. Vuonna 2016 palattiin jälleen 750 pakolaisen vuosikiintiöön.

Mielipiteet aiheesta ovat jakaneet Suomen kansalaiset jyrkästi kahtia, ja keskustelu on pahimmillaan värittynyt erittäin pakolaiskielteiseksi ja rasistiseksi. Suoranainen rasismi ja ihmisviha ovat tulleet osaksi monien arkea, mikä johtaa juurensa joko omakohtaisiin kokemuksiin tai ennakkoluuloihin. Pakolaispolitiikasta on tämän vuoksi erittäin vaikeaa käydä rakentavaa keskustelua, sillä erityisesti internetissä keskustelu kääntyy nopeasti jyrkän rasistiseen tuomintaan, eikä muille mielipiteille jää tilaa. Myös maahanmuutosta ja pakolaispolitiikasta kirjoittavia journalisteja uhkaillaan järjestelmällisesti.

Pakolaispolitiikka kansainvälisessä kontekstissa

Yleiseurooppalaisessa vertailussa Suomen pakolaispolitiikka edustaa suhteellisen tiukkaa linjaa. Kaikki turvapaikanhakijat eivät saa myönteistä päätöstä, ja itse asiassa jopa noin 60 prosenttia kaikista Suomessa tehdyistä turvapaikkapäätöksistä on ollut kielteisiä. Euroopan Unionin jäsenmaiden myönteisten päätösten määrä vaihtelee, ja todennäköisyys saada kansainvälistä suojelua vaihtelee 0-95 prosentin välillä maasta riippuen.

Suomessa turvapaikanhakijoiden vastaanottamiseen on valmistauduttu erittäin hyvin verrattuna moniin muihin Euroopan maihin. Esimerkiksi suuren pakolaispaineen alla olevat Kreikka, Italia ja Malta eivät usein kykene tarjoamaan minkäänlaista majoitusta pakolaisille. Tämä on tosin osittain ymmärrettävää, sillä näiden maiden kautta kulkee todella suuri määrä turvapaikanhakijoita, joista vain pieni osa lopulta päätyy Suomeen, ja näin suurelle joukolle majoituksen järjestäminen olisi haastavaa.

Pakolaisten integroituminen Suomeen

Virallisissa puheissa ja linjavedoissa on pitkään painotettu onnistuneen integroinnin tärkeyttä Suomen pakolaispolitiikassa. Astetta vaikeampaa on arvioida, miten hyvin asiassa on tähän mennessä onnistuttu. Pitkäaikaista seurantaa tai järjestelmällistä tutkimusta pakolaisten integroinnin onnistuneisuudesta ei tähän mennessä ole tehty, mutta vuoden 2015 pakolaistulvan jälkeen aiheeseen kohdistuvat tutkimukset alkavat olla yhä olennaisempia. Aiempien integraatiotutkimusten puute johtuu siitä, että maassamme ei ole totuttu järjestämään esimerkiksi Saksan tai Benelux-maiden tyylisiä, tarkoituksenmukaisia yhteiskunnallisia tutkimuksia.

Kielitaito ja uuden asuinmaan kielen oppiminen ovat keskeinen osa kotoutumista uuteen maahan. Myös Suomessa on todettu suomen tai joissain tapauksissa ruotsin kielen opettamisen tulokkaille olevan tuloksekas prioriteetti. Harmillinen takaisku on, että etenkin pääkaupunkiseudulla, jonne suurin osa kaikista maahanmuuttajista ensimmäisenä saapuu tai mahdollisesti päätyy myöhemmin, kielikursseille pääsy on vaikeaa. Sama pätee myös muihin maahanmuuttajille räätälöityihin kursseihin, kuten ammatillisiin kursseihin.

Suomalaisia työnantajia on kritisoitu siitä, että koulutettuakaan ulkomaalaista työvoimaa ei mieluusti palkata heidän taitojaan vastaaviin tehtäviin, vaikka samanaikaisesti korkeasti koulutetun työvoiman perään usein haikaillaankin. Moni pakolainen Suomessa päättääkin ryhtyä yrittäjäksi, useimmiten ravintola-alalle.

Back to Top